Varjakan kartanon Hulina

Hulina edustaa hyvin 1920-luvun rakentamisen aikakaudelle ja klassismille tyypillisiä piirteitä

Oulunsalon Varjakan kartanon 1870-luvulta periytyvässä pihapiirissä sijaitseva Hulina on osa entisen Varjakan saaren sahayhdyskunnan valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. Peruskorjauksen yhteydessä Hulinan rakennuksen kaksi asuntoa yhdistettiin palvelemaan matkailukäyttöä. Toiseen asunnoista suunniteltiin sijoitettavaksi näyttely-, myymälä- ja neuvontatilat ja toiseen opetus- sekä työtiloja.

Hulinan syntyhistoria ei ole täysin selvillä, mutta ilmeisesti Hulina on rakennettu lamasalvosrakenteiseksi navetaksi 1900-luvun alussa ja laajennettu asuinkäyttöön sahan toiminnan kasvaessa 1920-luvun alkuvuosina, olemassa olleen navettarakennuksen hirsiä hyödyntäen. Rakennuksen detaljiikka sitoo sen vahvasti Varjakan rakennuskannan historiaan. Hulina edustaa hyvin 1920-luvun rakentamisen aikakaudelle ja klassismille tyypillisiä piirteitä. Rakennus säilyi vuosikymmenien ajan pitkälti alkuperäisessä asussa.

Hulina oli vakituisessa asuinkäytössä 1950-luvulle ja sen jälkeen kesäasuntokäytössä 1980-luvun lopulle. Toisin kuin muut pihapiirin rakennukset, peruskorjaamaton Hulina oli tyhjillään 1990-luvulta lähtien. Vähäinen käyttö on osaltaan auttanut säilyttämään rakennuksen historiaa, mutta viime vuosien tyhjillään oleminen viivästytti tarpeellisia kunnostustöitä.

Suunnittelun lähtökohtana pidettiin yhdessä Pohjois-Pohjanmaan museon kanssa alkuperäisyyden säilyttämistä

Suunnittelu käynnistyi keväällä 2011 ja korjaustyöt saatiin päätökseen kesällä 2012. Suunnittelun lähtökohtana pidettiin yhdessä Pohjois-Pohjanmaan museon kanssa alkuperäisyyden säilyttämistä. Korjaustöissä parannettiin rakennuksen tiiviyttä ja lämmöneristystä ympärivuotista käyttöä silmällä pitäen, korjattiin julkisivuverhousta, oikaistiin liikkuneet perustukset ja kengitettiin hirsikehän lahonneet osat. Rakennusosista entisöitiin muun muassa tulisijat, ikkunat ja ovet. Alkuperäisiä materiaaleja pyrittiin säästämään mahdollisimman paljon: esimerkiksi vanhat tapettikerrokset jätettiin uusien käsittelyjen alle. Lattialankut, kaikki listat ja alakattopaneelit säilytettiin uudelleen käsiteltyinä.

Uusi käyttötarkoitus edellytti myös moderneja tiloja

Rakennuksen saattaminen uuden käyttötarkoituksen mukaiseksi edellytti wc-tilojen rakentamista. Ne sijoitettiin vanhaa tilajärjestystä soveltaen molempien asuntojen eteisten vieressä oleviin varastoihin. Materiaalit valittiin vanhaa kunnioittaen, mutta tilat saavat silti tuoda uuden kerroksen rakennuksen historiaan. Kaikkien tilojen yhtenäinen väritys valittiin siten, että se soveltuu tulevaan näyttely- ja opetuskäyttöön ja luo toiminnalle valoisan ja neutraalin taustan. Rakennuksen monivaiheista menneisyyttä säilytettiin muun muassa uusissa WC-tiloissa, joiden hienosti patinoituneet lautaseinät jätettiin lähes alkuperäiseen asuunsa.