Puukalusteita ja särmää – näin Arkkitehtitoimisto Kanttia 2 syntyi

Arkkitehtitoimisto Kanttia 2 täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Mistä kaikki sai alkunsa?

Elettiin 90-luvun alun lamavuosia, kun nuori arkkitehtiopiskelija Mika Huhtala perheineen pohti kuumeisesti, miten kotipaikkakunnalla toimivaa maatalousyrittäjää voitaisiin auttaa taloudellisessa ahdingossa. Yrityksessä oltiin ahkeria ja käsistään käteviä, ja heräsi ajatus pienhuonekaluja suomalaisesta puusta tuottavasta muotoiluyrityksestä. Syntyi Isoart Oy juhannuksen aikoihin vuonna 1993. Se suunnitteli ja markkinoi design-tuotteet, ja entisestä maatalousyrityksestä perustettu puukalusteyritys toteutti ne.

Pian Isoart tuotti kalustesuunnitelmia ja puutuotteita niin julkisiin rakennuksiin kuin liikelahjoiksikin. Samalla Mika toteutti omia muotoiluprojektejaan sekä kalustesuunnitelmia eri toimialoille. Kun Mika valmistui arkkitehdiksi vuonna 1998, yrityksen nimi muutettiin Kanttia 2 Oy:ksi. Samalla fokus siirtyi kokonaan arkkitehtuuriin, sisustukseen ja muotoiluun.

Kanttia 2:n alkutaipaleella suunnittelukohteet olivat pitkälti pientaloja. Niitä suunniteltiin laajasti ympäri Suomen. Vähitellen suunnittelukohteet kasvoivat, ja suuntautuminen siirtyi yhä enemmän julkisiin rakennuksiin ja suurempiin projekteihin.

Särmää ja rohkeutta

Kanttia 2 valikoitui yrityksen nimeksi siksi, että se edusti näkökulmaa ja särmää: kanttia. Pelkistetyn yksinkertainen kantti kertaa kantti oli arkkitehtuurissa ihanteena. Lisäksi tarvittiin kanttia sekä ajatella että toteuttaa asioita rohkeasti.

– Rohkeus ja kantti kuvastavat mielestäni sitä, mitä arkkitehdin työ on. Arkkitehdilla täytyy olla oma näkemyksensä, sekä rohkeutta kertoa se. Samalla asioita on osattava tarkastella tilaajan näkökulmasta, yhtä aikaa tilan käyttäjään samaistuen – siis usealta eri kantilta. Arkkitehdin tehtävä on tulkita kaikki nämä eri näkökulmat ja pukea ne seiniksi, tiloiksi ja rakennuksiksi, Mika kertoo.

Jo opiskeluaikana Mika oli kokenut häiritsevänä sen, että rakennukset olivat “oikeinsuorituksia”. Siis yksinomaan ajan henkeä ilmentävää suunnittelua ja muotoilua, joka ei syntynyt tilaajan tarpeista tai arkkitehtuurisista syistä. Tuntui siltä, että suunnittelua ohjasi pikemminkin jokin päälleliimattu muodinmukaisuus. Mika peräänkuulutti arkkitehdin visiota.

– Kaipasin ja janosin vastausta siihen, mistä suunnittelussa oikein on kysymys. Muotivirtausten sijaan suunnittelussa täytyy olla syvempi tavoite. Rakennuksella tulee olla identiteetti ja henki.

Mika kertoo, että rakennuksen idea konkretisoituu esimerkiksi rakennuksen nimeämisen kautta. Kun rakennukselle annetaan nimi, rakennus identifioituu johonkin. Nimi voi määrittää tavoitetta, tai arkkitehtuuria. Nimeämisen myötä rakennuksen olennainen olemus syntyy. Nimet, kuten Polku, Portti tai Kaisa antavat jo viitteen rakennuksen oleellisesta olemuksesta: ehkä muodosta, materiaalista tai haptisuudesta. Rakennus katsoo jonnekin, tai se antaa suojan. Rakennus voi avautua, tai olla käpertynyt. Mika toteaa, että kun arkkitehtuurin hengen saa esille, suunnittelutyö on itse asiassa hirveän helppoa.

Edellä mainittu, Keski-Pohjanmaalla sijaitseva Päihdekeskus Portti on hyvä esimerkki siitä, miten rakennuksen identiteetti muodostuu. Mika kuvaa, että Portti on paitsi portti sairaalapuistoon, mutta myös portti toipumiseen ja tervehtymiseen. Rakennus on suunniteltu sen toiminnan takia ja ehdoilla, jonka se mahdollistaa.

Kanttia 2 kasvoi ja veti puoleensa samanhenkistä porukkaa. Myös asiakkaat pitivät Kanttia 2:n rohkeasta ja ennakkoluulottomasta lähestymistavasta. 

Kanttia 2:n henki

Kanttia 2 oli jo Mikan aikana, ja on edelleen, monelle siellä työskentelevälle paljon enemmän, kuin pelkkä työpaikka. Mistä yrityksen henkinen vire oikein on lähtöisin?

Mika ajattelee, että oikeastaan Kanttia 2:n henki juontaa juurensa jo arkkitehtuuriopintoihin. Asiat, joita kukin arkkitehtuurissa tai suunnittelussa arvostaa, yhdistävät ihmisiä. Vahva painotus yhdessä tekemiseen, toisista huolehtimiseen ja asioiden järjestämiseen niin, että tulee win-win-tilanne, olivat lähtökohtina, kun yritys aikoinaan perustettiin.

– Kunnian kakku ei saa loppua. Halusin aina, että Kanttia 2 on tiimi, suunnittelijatalli, ja että homma ei ole yhden “sankariarkkitehdin” varassa.

Mikalle oli tärkeää se, että Kanttia 2:lla työskennellään nimenomaan tiiminä. Yhdessä suunnitellaan hyvää rakennettua ympäristöä, ja taso pidetään korkeana. Laatua ja systeemiä parannetaan jatkuvasti. Ei seurata sitä, mitä muut tekevät, tai mikä kulloinkin on trendikästä, vaan tehdään suoraselkäisesti omalla tavalla. 

Kanttia 2:lla on alusta asti totuttu jakamaan vastuuta. Nykyisinkin vastuuta ja kehittymismahdollisuuksia on tarjolla niin paljon, kuin hartiat kestävät. Vastuuta on myös aina otettu. Mika tunnistaa myös tämän.

– Ihminen on parhaimmillaan silloin kun hän saa olla luonnollisimmillaan. Tällaisessa ympäristössä pystyy antamaan omasta kompetenssistaan eniten. Kun ihmisiä tuetaan oikealla tavalla, potentiaali on ihan pohjaton.

Ajatus mustikkametsässä

Joskus 15. toimintavuoden tietämillä, erään mustikanpoimintareissun yhteydessä, Mikan mielessä vahvistui ajatus siitä, että aika saattaisi olla otollinen muutokselle. Jo aikaisemmin Suomen Arkkitehtiliiton SAFA:n piirissä oli keskusteltu arkkitehtien koulutuspaikkojen lisäämisestä. Keskustelun taustalla vaikutti tavoite arkkitehtien työllistymisestä laajemmin yhteiskuntaan, jonka taas ajateltiin nostavan rakennetun ympäristön laatua yleisesti.

Toimiston vetäjän näkökulmasta arkkitehtien lisääminen jo muutoinkin kovin kilpaillulle alalle ei vaikuttanut hyvältä. Mutta toisaalta, asian taustalla olevat perustelut olivat oikeansuuntaisia. Ajatus kypsyi, kuten myös se, että muutosta ei synny, ellei sitä itse toteuta. Mika Huhtala siirtyi työskentelemään julkishallintoon.

Joitakin vuosia aikaisemmin nuori ja valovoimainen arkkitehtiopiskelija Markus Haapsaari oli liittynyt Kanttia 2:n riveihin.

Miten Markus päätyi vetämään yritystä? Tästä kerromme lisää myöhemmin.