Jalat ilmaan arkkitehtuuria opettamalla

Kanttia 2 arkkitehdeilla Pertti Hartikaisella ja Johan Lindforsilla on molemmilla mielenkiintoinen sivutyö. He opettavat Oulun yliopistolla arkkitehtuurin yksilössä, Pertti rakennusoppia, Johan nykyarkkitehtuuria.

Mitä opettaminen merkitsee arkkitehtikaksikolle, entä mitä se tuo omaan suunnittelutyöhön?

Irti arjen sedimenteistä

– Ainakin pysyy hyvin kartalla siitä, mitä tapahtuu, Pertti toteaa. On virkistävää tarkastella opiskelijoiden töitä, kun he tekevät tiettyjä asioita ensimmäistä kertaa, ja pohtia lähtökohtia ratkaisujen taustalla. Nuorten, vielä luonnostelua opiskelevien opiskelijoiden työskentelyä seuraamalla omakin mielenkiinto pysyy yllä. Välillä eteen tulee ideoita, joita ei enää itse ajattelisi.

– Tässä ei jämähdä arjen sedimentteihin, jalat saa ilmaan, Johan kuvailee. Myös Johanin mielestä opetustyö on raikasta. Opiskelijat ovat innostavia ja opetus tuo omaan työhön vastapainoa. Vuorovaikutus opiskelijoiden kanssa virkistää.

Pertin opettama rakennusoppi on käytännönläheistä, ja kiinnostus aihetta kohtaan kasvaa usein vasta pitkän kokemuksen myötä. Kuten Pertti toteaa, ensin pitää oppia luonnostelemaan, sitten vasta tekemään.

Johanin opettama nykyarkkitehtuuri taas edustaa “arkkitehtuuriosaston missikisoja”, ainetta, jossa luovuutta kannustetaan ja luutuneita käsityksiä mielellään ravistellaan. Opiskelussa edetään luovuuden kautta oman näkemyksen ja kielen löytämiseen, kuitenkin tosielämän lainalaisuuksien ja lainsäädännön ehdoilla.

Ratkaisuja isoihin haasteisiin

Opetustyö on hieno mahdollisuus pysyä nuoren arkkitehtipolven pulssilla. Mitä opiskelijat siis tänä päivänä pohtivat?

Nuorten arkkitehtien mieliä askarruttavat globaalit huolenaiheet, kuten ilmastokatastrofi, tasa-arvokysymykset sekä sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus. Opiskelijoita kiinnostaa yhä enemmän esimerkiksi energiatehokas rakennussuunnittelu ja materiaalitietoisuus, kuin vaikkapa arkkitehtuurin esteettiset teoriat. Sekä Johanilla että Pertillä on vahva tuntuma, että opiskelijat haluavat aidosti kehittää arkkitehtuurin alalla nimenomaan ratkaisuja reaalimaailman isoihin kysymyksiin.

– Olen iloinen siitä, että opiskelijat etsivät innostusta suunnittelulle tosielämän haasteista. Arkkitehtuuri liikkuu oikeille raiteille, ja keskittyy oikeisiin asioihin akateemisten “ismien” sijaan. Näin arkkitehtuuri alana tarjoaa huomattavasti enemmän potentiaalia ja rakentavaa vuorovaikutusta muun yhteiskunnan kanssa, Johan lataa.

Toinen muutos, joka leimaa opetustyötä, on tiedon pirstaloituminen. Tiedon hankinnassa ei olla enää pelkästään ammattijulkaisujen varassa, vaan kenellä tahansa voi olla sanottavaa aiheesta kuin aiheesta. Tämä on toisaalta hyvä, mutta toisaalta hankalakin asia. Kun tietoa on saatavilla joka paikasta, yhtä auktoriteettia ei enää ole, ja luotettavat johtotähdet puuttuvat. Vaikka tieto demokratisoituu, toisaalta juuri sen takia asioita on vaikea asettaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin.

Opettaminenkin on muuttunut

Samaan aikaan myös opetustyö on muuttunut. Pertin tai Johanin omaan opiskeluaikaan verrattuna kokonaisuudet ovat nykyisin erilaisia: hallitun kurssimuotoisia, tarkkaan aikataulurajattuja ja selkeämpiä tavoitteineen ja osatavoitteineen. Myös tietty kilpailuhenkisyys on vähentynyt, terveellä tavalla.

Siinä missä esimerkiksi 90-luvulla kenelläkään ei ollut kiirettä valmistua, nykyään opiskelijat putkahtavat työelämään huipputahtia. Opiskelijoiden keskuudessa näkyykin huolestuttavan paljon stressiä ja loppuun palamista.

Tiivistynyt opiskelutahti tarkoittaa myös sitä, että vastavalmistuneilla arkkitehdeilla on itse asiassa vielä paljon opittavaa arkielämän työstä.

– Nuorelle arkkitehdille voi olla henkisesti melko raskasta joutua niin isoon vastuuseen, johon työelämässä joutuu. Itseluottamus on tässä työssä kuitenkin tärkeä työkalu, Johan pohtii.

Pertillä ja Johanilla onkin opiskelijoille selkeä viesti. Opiskelijoiden tulisi muistaa se, että oppiminen itsessään on tärkeintä, ja välillä voi antaa myös vähän löysää. Tavoitteena on kuitenkin saavuttaa loppuelämän ammatti, eikä stressata liikaa yhdestä tehtävästä.

Myös yritysten suuntaan lähtee terveiset. Yrityksillä on suuri vastuu siinä, että nuoret pääsevät mukaan työelämään.

– Realistisen kuvan työelämästä saa esimerkiksi harjoittelun kautta, ja siksi onkin tärkeää, että harjoittelupaikkoja on tarjolla, Pertti sanoo.